Mä löysin jotain täydellistä. Oman asunnon. Sellaisen jonka olen aina halunnut. Ihanan sata vuotta vanhan puutalon. Se on niin ihana, että mä päätin asua siinä vielä sadan vuoden päästäkin. Sitten se on kaksi sataa vuotta vanha. Pihassa on puusauna, jota en tietysti osaa lämmittää. Mutta se on kiva, että se on siinä.
Kirjotin pari yötä sitten postauksen rakkaudesta ja seurustelusta. Tallensin sen luonnoksiin ja päätin korjailla sitä vielä seuraavana iltana. Sitten me alettiin taas tapella. Mä heitin kaljapullon seinään ja huusin. Lysähdin sohvalle ja itkin. Mä halusin olla ainoa. Se numero yksi. Enkä mä koskaan ollut se. Valvoin kaksi yötä ja kirjotin runoja. Sellaisia sekavia runoja, joita en ymmärrä itsekään. Mä kirjoitin meidän rakkauden paperille ja heitin sen roskiin. Ei se rakkaus silti kadonnut. Mitä helvettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti