Terapeutti kävi mun luona tänään. Tästä on alkanut tulla jo tapa, että tarjoilen pannacottaa kun joku tulee kylään. Puhuttiin taas parisuhteesta, koulusta ja siitä, että mun pitäisi jo tietää mitä mä haluan. Miks mun täytyy tietää? Mä en tiedä mitä haluan. Onko mun pakko haluta mitään? Kumpa voisin jäädä tähän hetkeen. Ikkunalaudalle istumaan auringonpaisteeseen kädessä kuppi kylmäksi mennyttä kahvia. En jaksaisi ajatella enää mitään. Haluaisin vaan elää hetkessä ja olla murehtimatta huomista. Mutta elämässä on kai mentävä eteenpäin. Yritin tänään keksiä jotain mitä haluan. Päätin haluta kultaista kynsilakkaa, joka sopii kultaisiin kenkiini, joita en ole koskaan käyttänyt. Tarkoitus oli tehdä niitä "
elämän suuria valintoja", mutta mä olen huono sellaisessa, joten päätin aloittaa vähän kevyemmin asioiden haluamisen.
Kävin eilen illalla kuvaamassa jokirannassa. Tuli mieleen ne ihanat kesät, kun istuin kavereiden kanssa yömyöhään siellä. Turku on ihan täydellinen kesäkaupunki. Jokiranta on kesäisin aina täynnä ihmisiä, edes aamuöisin ei ole hiljaista. Koskaan ei tarvitse olla yksin. Ihmisiin on niin helppo tutustua kesällä.
