Tajusin tänään aamukahvia juodessani, kuinka ihanaa on, kun on oma koti. Mulla on ollut koko elämäni ajan melko koditon olo. Vielä äidin kanssa asuessani muutettiin tosi usein, eikä mikään oikein tuntunut kodilta. Paitsi ehkä Helsinki. Kun jouduin laitokseen, mä kutsuin kodiksi sitä paikkaa missä äiti asui. Välillä kodittomien asuntolaa, välillä jotain kamalaa kerrostaloyksiötä. Nyt mulla on oma kaunis koti. Voin imuroida alasti, hakea huoltoasemalta jäätelöä keskellä yötä ja polttaa tupakkaa ikkunalaudalla, eikä kukaan vahdi mua. Tää on vapautta. Ja mä rakastan Turkua
