Näin joskus sotaleffan, jossa sotilas istui huussin pöntölle ja sieltä pöntöstä tuli yhtäkkiä käsi. Ei se ollut mikään kamala zombin käsi, vaan miehen, joka oli piiloutunut sinne pönttöön kun tukikohtaan oli hyökätty. Sen jälkeen mulle on tullut aina mieleen se leffa, kun olen istunut pöntölle ja aina pelkään, että sieltä pöntöstä tulee jonkun käsi. Vaikkei tavalliseen vessanpönttöön mahdu edes ihmistä niin kuin huussiin.
 |
| www.theguardian.com |
Pienenä pelkäsin tosi paljon lintuja. Ei mun enää onneksi tarvitse juosta piiloon, jos näen lokin lentävän taivaalla, mut on ne silti pelottavia. Näen joskus painajaisia, joissa linnut hyökkäävät nokkimaan mun kasvoja. Se siipien lepatus ja lokkien rääkyminen, hyi. Pelkät toripulutkin kammottaa. Ne aina piirittää mua, jos uskallan jossain grillijonossa syödä ranskalaisia. Kamalia otuksia.
Pelkään myös pimeää. Tai en itse pimeää, vaan sitä, että joku väijyisi mua jossain pusikossa. Pidän aina puhelimessa valmiina "112" kun olen yksin illalla kävelemässä kotiin. Oon tainnut katsoa liikaa Criminal Mindsia. Musta tuntuu, että jokainen ohi ajava auto hidastaa mun kohdalla, kaikki takana kävelevät ihmiset seuraavat mua ja jokaisessa pimeässä kadunkulmassa on joku väijymässä. Ja pahinta on, että se on ihan hyvin mahdollista. Olen pari kertaa jopa soittanut hätäkeskukseen, tosin turhaan. Ihan hävettää. Olen ehkä vainoharhainen, mutta kerran mun pelko kävi toteen. Kävelin keskellä yötä keskustaan päin ja ohi ajava auto pysähtyi mun kohdalla. Autossa istui neljä tummaa miestä. Yksi miehistä nousi ylös autosta ja yritti repiä mua kyytiin. "Me voidaan viedä sut kotiin". Aloin huutamaan kuin hullu ja mies taisi hieman pelästyä, koska irrotti otteensa musta. Lähdin juoksemaan karkuun. Vaikkei ne lähteneet mun perään, juoksin silti koko matkan keskustaan ja itkin.
 |
| Epäonnistunut kuva viime uudenvuoden ilotulituksista. :D |
Itse olin viime kesänä kävelylenkillä keskellä kirkasta päivää, ja mun perään lähti kävelemään tyhjällä kadulla joku nainen, joka otti takin sisältä leipäveitsen ja hymyili samalla :D Menin ihan lukkoon (meen aina kun tapahtuu jotain), pysähdyin ja katoin sitä silmiin, kun se käveli lähemmäs ja osotti mua sillä veitsellä. Sit vaan juoksin ihan helvetin kovaa, en edes muista enää minne, mut löysin itseni nuokkarilta ja soitin hätäkeskukseen... Olin ihan shokissa ja kerroin niille suunnilleen mun koko elämäntarinan. Toivottavasti ne sai sen naisen edes kiinni. Luultavasti kyllä ei.
VastaaPoistaKun nyt muistelen, se nainen näytti ihan mun isoäidiltä :D Siinä hetkessä en kyllä edes osannut sanoa poliisille mun nimeä, saati jotain tuntomerkkejä, että se siitä kiinnisaamisesta.
Linnuissa kyllä kieltämättä on jotain pelottavaa o___o
VastaaPoistaMun ei oo aikaisemmin pahemmin tarvinnut pelätä pimeällä kulkemista, koska oon asunut keskellä ei-mitään, eikä täällä ketään liiku. Nyt sit kaupunkiin muuton jälkeen on saanu huomata, et ulkona pimeellä liikkumisesta tulee jotenkin turvaton olo, vaikka mitään mulle ei olekaan toistaiseksi tapahtunut. Mut hyi kamalaa tollanen, et auto pysätetty ja sua yritetty saada kyytiin! onneks ei sitten kuitenkaan tapahtunut ton enempää, mut varmasti kyllä ihan tarpeeks pelottavaa noinkin. Inhottavaa, miten täytyy olla peloissaan ulkona liikkumisen suhteen.
Niin kun mäkin asun ihan keskustassa ja täällä kaduilla pyörii aina joku epämääräinen hiippari. :D
PoistaMinusta on Pelko-perjantain jälkeen alkanut tuntua, että pimeän pelko on aika yleinen.
VastaaPoistaPelkään ihan sairaasti pimeää ja luulen, että joku tosissaan väijyy tuolla pusikoissa tai seuraa mua. Muhun on kerran käynyt Lahden keskustassa tumma mies käsiksi ja yrittänyt raahata syrjäiseen puistoon, vaikka huusin niin se ei irroittanut otetta. Täytyi kirjaimellisesti potkasta kasseille kyseistä herraa. Sen jälkeen on pikkasen pelottanut.
VastaaPoista