Blogiviikko: Taiteellinen-tiistai

Taiteellinen.
Siitä sanasta tulee ensimmäisenä mieleen hieman kummallisen näköinen ihminen, joka lukittautuu kotiinsa maalaamaan tauluja. Ja ne taulut on tosi omituisia, eikä niistä ymmärrä kukaan yhtään mitään. Paitsi se kummallinen taiteilija itse. Se, joka asuu kaukana muista ihmisistä ja rakastaa yksinäisyyttä. Se puhuu niin oudoista asioista, ettei sillä edes voisi olla ystäviä. Koska ei ole olemassa yhtä kummallista ihmistä. Se maalaa ajatuksensa valkoiselle kankaalle, juo välillä viskiä ja hymyilee häiriintyneesti. Aamuyöllä se ottaa unilääkkeen ja nukahtaa kulahtaneen näköiseen, isoäidiltä perimäänsä nojatuoliin.

Mä yritin tänään löytää taidetta. En löytänyt mitään kuvattavaa. Sitten aloin ajatella vähän yksinkertaisemmin. Taidetta on sellaiset asiat, jotka syntyy luovuudesta. Ruuanlaitossakin voi olla luova. Päätin, että mun epämääräisen näköinen tonnikalasalaatti on taidetta. Ei ehkä kaunista sellaista, mutta se saa nyt luvan kelvata. Kävin hetki sitten huoltoasemalla ostamassa tupakkaa. Matkalla mulle tuli mieleen graffitit. Nekin on taidetta. Jotkut jopa hienoja. Mun mielestä ne on aika piristävä näky muuten niin harmaissa taloissa. En kuitenkaan löytänyt matkan varrelta yhtäkään hienoa graffitia, joten päätin ikuistaa töhrityn seinän, joka ei millään tavalla ole kaunis. Oikeastaan mua melkein jopa ärsyttää, kun ihmisten täytyy sotkea seiniä typerillä nimikirjaimilla ja muuten vain turhilla teksteillä.

Piirsin joskus tosi paljon. Lähinnä silloin kun olin laitoksessa, eikä ollut muuta tekemistä. Kaivoin tänään blogiviikon innoittamana vanhat piirustukset esiin. Oli ihan hassua katsoa niitä, kun en yhtään muista, mitä mun päässä silloin liikkui kun noita tuhertelin. Vanhimmat taitaa olla vuodelta 2009 ja uusin viime vuodelta. Tykkään kovasti piirtää ihmisiä, mutta on ärsyttävää, kun osaan piirtää ihmiset vain tietyissä asennoissa ja vain tietynlaisia ilmeitä. Ehkä mä vielä joskus opin. Mulla on vielä kuusi minuuttia aikaa saada tää postaus julkaistua tiistain puolella. Joten ehkä mä lopetan tämän höpinän ja katoan unien kummalliseen maailmaan.