Olis tosi siistiä joskus ihan vaan hetken mielijohteesta pakata matkalaukku ja hypätä lentokoneeseen. Vasta perillä voisi istua palmun alle ja miettiä, että miks mä oon täällä. Vois syödä paikallisia ruokia, jotain apinan aivoja ja seepran häntää. Ja sit vois juoda hotellihuoneen minibaarin tyhjäksi tai mennä hostelliin nukkumaan tuntemattoman viereen.
Mun pankkitili ei kuitenkaan tykkää niin kalliista hetken mielijohteista. Se ei ole sellanen spontaani tili, joka vaan maksais mun matkan kyselemättä mitään. Siks mä lähdin Tampereelle ystävän kanssa. Se halus käydä jossain ennen loman loppua, ainoina ehtoina, että sinne pitää päästä junalla alle kahdessa tunnissa ja se ei saa olla Helsinki. Joten se oli Tampere.
Ihana kaupunki. Puhtaat kadut, kukkaistutuksia, suihkulähteitä ja persoonallisia kahviloita. Jos mä tuntisin sieltä yhdenkin ihmisen, muuttaisin sinne heti. Tampere on kaunis. Sinne voi mennä ihan ilman syytä. Voi vaan kiertää kahviloita tai ripustaa rakkauslukkoja ympäri kaupunkia. Tai käydä shoppailemassa. Mä en osaa vielä shoppailla kunnolla. Pelkään niitä hulluja shoppailijoita, jotka ryntäilee ympäri kauppaa, huitoo henkareilla muita pois tieltä ja jonottaa tunnin verran sovituskoppiin. Ja niitä myyjiä, jotka seuraa asiakkaita silmät kiiluen ja katsoo paheksuen kun joku poistuu kaupasta ostamatta mitään. Mä kuitenkin yritin. Ostin lompakon kaupasta, jonka nimen unohdin jo. Mut en nyt selitä enempää, etten ala lisäillä kahvikuppikuvia ja turhanpäiväistä selostusta jokaisesta askeleestani tampereen puhtailla kaduilla. Kuulin äsken imurin hätääntyneen kutsun siivouskomerosta, joten täytyy mennä. Menkää te tampereelle! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti