Sängyllä ei saa hyppiä.

Ostin sängyn. Otin ystäväni Mandin tietysti mukaan, en kai mä nyt yksin osaisi sänkyä valita! Jyskissä me sitten pompittiin eri sängyillä ja kovaan ääneen pohdittiin, että mitä kaikkea siinä sängyssä sitten uskaltaa tehdä, ettei jouset hajoa. Nuori, viiksekäs miesmyyjä tuli kysymään, että tarvitaanko me apua. "Otan ton", sanoin ja osoitin halvinta mahdollista sänkyä. Mies kertoi, että niitä sänkyjä tulisi varastoon vasta viikon päästä. "Hei mä oon puol vuotta nukkunu kissan kanssa sohvalla, en todellakaan rupee mitään viikkoa odottamaan". Mies ehdotti mulle toista sänkyä, kalliimpaa tietysti. Se kertoi miten sen kalliimman sängyn jouset eroaa halvemman sängyn jousista ja mä purskahdin nauruun. Ihan vaan siksi, etten ymmärtänyt mitään mitä se selitti ja oli tosi vaikeaa vakavalla ilmeellä kuunnella selitystä pussijousien hienoudesta. Sitten ne sängyn jalat... Vaihtoehtoina oli teräsjalat, jotka olisi olleet kuulemma tosi hyvät ja puujalat, joita joutuu kiristämään kerran kuukaudessa. Koska sänky oli kalliimpi mitä ajattelin, ei rahat enää riittäneet teräsjalkoihin. Selitin myyjälle, että kiristän mielelläni sängyn puujalkoja kerran kuukaudessa. Myyjä vielä varoitteli, ettei sängyssä saisi hyppiä, kun ne puujalat ei ole niin kestävät. Olin ihan järkyttynyt. "Siis mitä?! Ei saa hyppiä?!" No nyt mulla on sänky, jossa ei ole jalkoja ollenkaan. Lähetin veljelle whatsappissa kuvan, että mites helvetissä nää jalat kiinnitetään. No ei mitenkään ilman jakoavainta. Nyt ne puujalat pötköttää jo toista viikkoa keittiön pöydällä ja mä saan hyppiä uudessa jalattomassa sängyssäni. Rakastan näitä tarinoiden onnellisia loppuja.

Pitäähän postauksessa olla edes yksi aiheeseen liittyvä kuva, joten tässäpä teille puinen sängynjalka.

Tässä vietin noin 180 yötä. Kuvasta puuttuu haiseva kissa ja mun tuskastunut ilme.

Ja mitä muuta on tapahtunut? Ei yhtään mitään. Oon vaan hikoillut helteissä, kastunut kaatosateessa, kuunnellut Haloo Helsinkiä ja raatanut raksalla. Tosin viimeyönä en saanut nukuttua, kun joku paikallinen kahjo päätti kaatosateessa mennä kadulle laulamaan keskellä yötä. Jos en ihan täysin erehtynyt, biisi oli Robbie Williamsin "Feel". Soitin aamulla töihin ja ilmoitin, etten jaksa tulla, koska väsyttää. Joo, aika rentoa.

Mulla olis vaikka mitä turhaa postattavaa, mut nyt oon tehnyt superpitkän tylsän postauksen sängyn jaloista, että taidan jättää muut turhat asiani huomiseen. Ja kaiken lisäksi mulla on järkyttävä pissahätä, vessapaperi loppu, enkä voi mennä kauppaan, ettei hiukset kiharru sateessa. Rankka elämä.

Viihtyisä ja kotoisa työympäristöni.

Ja ihanaa, että ootte jaksaneet lukijoina pysyä, vaikka oon ollut tosi hiljaa. Nyt kun sataa taas, mulla ei muuhun olekaan aikaa kuin blogin kirjoittamiseen. Märkää tiistaita! :)