Hei kohtalo, oon iso tyttö jo!

Hei mä oon 19! Mulla oli synttärit viime sunnuntaina. En pitänyt mitään megabileitä. Lauantaina parin hyvän ystävän kanssa vedettiin sivistyneesti kännit, tapeltiin, hävitettiin puhelimet ja kotiavaimet. Baarissa vanha lastenkotikaverini lauloi mulle synttärilaulun. Tai ei se ollut mun kaveri, se hakkasi mua pesäpallomailalla lastenkodin pihalla ja heitti tupakantumppeja mun huppuun. Oli se silti ihan kiva. Synttärilaulun jälkeen joku tuntematon mies tuli pussaamaan mua poskelle ja sen tyttöystävä alkoi taputtaa. Oikeesti.
Kiukuttelin myös koko illan poikaystävälleni ja aamuyöllä se sitten antoi mulle synttärilahjan kiitokseksi ahkerasta nalkuttamisestani. Sain ihanan hopeisen kaulakorun ja vieläpä söpössä paketissa, jonka avaaminen laskuhumalassa oli aikas haastavaa. Ostin tietenkin myös itse itselleni synttärilahjan. Nimittäin auton. Annoin sen nimeksi Mario, koska fiat on italialainen merkki. Mariolla on tänään synttärit. Se täytti 14 vuotta.

Tämän viikon oon kuumeessa istunut koulun työmaalla lautakasan päällä tekemättä mitään. Kunnes tänään vihdoin tajusin ottaa sairaslomaa ja jäädä kotiin litkimään kuumaa kaakaota kermavaahdon kanssa. Ja nyt oon enemmän kuin iloinen siitä, että mulla on isoveli. Se nimittäin antoi mulle lahjaksi sellaisen antennihökötyksen, että pystyn vihdoinkin katsomaan TV:tä. Viiden kuukauden tauon jälkeen en kuitenkaan enää osaa katsoa telkkaria. En edes muistanut, että mulla on sellainen. Täytyy sekin taito opetella uudestaan.

En mä aina näytä tältä, enhän?