Mä en ole kuullut susta kuukausiin. Hävitin kaiken mikä muistutti susta ja kielsin itseäni ajattelemasta sua. En ole edes sun nimeäsi sanonut ääneen sen jälkeen, kun lumet suli. Ajattelin, että joskus ensi vuonna voisin toivottaa sulle hyvää syntymäpäivää. Tai sitten sitä seuraavana vuonna. Mutta ei vielä tänä vuonna. Sä kuitenkin laitoit mulle viestin tänään. "Jäikö mun luistimet sulle?" Nyt mua pelottaa nähdä sut. Haluaisin viiltää sun valtimot auki niillä hemmetin luistimilla, mutta toisaalta haluaisin pyytää sua kahville ja kysyä mitä sulle kuuluu. Tai sitten voisin jättää ne luistimet alaovelle ja salaa ikkunasta katsoa kun haet ne. Ihan miten sä itse haluat.
Vuodesta 2007 lähtien aina lokakuussa jokin on muuttunut. Mun epäonnen kuukausi. Isän kuolema, huostaanotto, sun pettäminen... Joka lokakuussa on tapahtunut jotain pahaa. Nyt on taas lokakuu. Ja sä olet taas olemassa.
Syksyn kaamoksien aikaan kyllä joo sattuu aina harvinaisen paljon kaikkea ikävää :/ Suuri tsemppihali täältä epäonniseen lokakuuhun ja elämään muutenkin! :3
VastaaPoistaOon niin onnellinen että löysin sun blogin,osaat niin kauniisti kirjottaa ihan arkisistakin asioista. Täällä yhdeltä istumalta luin postaukset ainakin vappuun asti,ja heti kun saan aikaa niin luen loppuun asti!
VastaaPoistaVoi kiitos! :) Nyt on ollut aikas pitkä postaustauko, joten hyvä että jaksat vanhoja postauksia lukea kun uusia ei ole moneen viikkoon tullut. :D
Poista